duunimatka video

Video paremmalla kuvanlaadulla

Forza 2015 PicNic

 Käytiin Forzassa picnicissä. Ei mennyt ihan vihkoon reissu. Kolme teknisestä viasta johtuvaa pysähdystä jo ennen forzaa ja siellä kaksi joista toinen niin paha että jouduttiin turvautumaan apukyytiin eli autonlavaan. Mukavaa tuo "chopperleif" silti on, heh.

Syksyn kauneutta mopoilun lomassa.

Ajokauden Päättäjäiset 2015

 Jo joutui armas aika ja syksy sateinen. Öööps, itse asiassa syksy on ollut paljonparempi kuin kesä. Siinä missä kesällä satoi on syksy näyttänyt kauneutensa. Tosin hieman viileämpänä vaan.

Kaikki kiva loppuu aikanaa, ei tosin olisi vielä mikään pakko lopettaa mutta koska on joitakin pieniä visioita talven rakenteluajalle ja tieto/taito on suht heikkoa niin on parempi aloittaa ajoissa...kö?

 Aniweis, samalla vietettiin yhden tavara-aukion tallin alkuperäisen läksiäisiä. Niin se maailma heittelee. Kiitokset Tepa näistä yhteisistä reilusta 11 vuodesta.

Käytiin Vasenkaistan kanssa heittämässä vielä viimeiset lenkit mopoilla ennenkuin saavuimme tallinnaan Tepukan mainioiden juomien ja ruokien pariin.

Mut joo, bileistä ei luonnollisesti ole hirveästi kuvia joten pannaan tähän tämmöinen supersankarikuva.

Niin meille esiintyi maanmainio ja monesta keikasta tuttu TRASVILLE !!(Speed Country ) ja taas sai laittaa jalalla koreasti. Kiitos ukot.

Ajokauden päättäjäiset 2015 flyereitä

Tämä oli se virallinen. Nuo kaksi ei niinkään.heh.

SKEEEEEIIITZ sanoi vekkulu rengas

 Timopää oli onnesta soikeana ja tuli hyvällä asenteella tallin pihalle yhteislähtöön Helsinki Bike Showhun.

Chopper-Jumalan luona BBQ-merkeissä HBS2015 jälkilöylyissä

 Jos luit tuon HBS2015 tekstin niin lopussa mainitsin näistä. Eli frendien kanssa ajeltiin Chopper-Jumalan luokse viettämään laatua-aikaa.

Thänx K.

HBS 2015

Tämä teksti on julkaistu aikaisemmin MMAF:n jäsenkirjeessä. Mutta koska meikäläisen kynästä niin olkaatten hyvät.

HBS 2015

 ”No, kuinkas sitten kävi, hä?” Meitä oli minä eli Teke, ja mun kolme drugaani eli Vasenkaista, Harry ja Timo, Timo ollen todella Timopää, ja me istuttiin Riksulaisessa maitobaarissa yrittäen päätelmöidä mitä tehdä lauantaina, lauantaina, joka olisi villi, aurinkoinen, holotna kesäpaska, joskin kuiva.” Pääpaino olisi tietysti sanoilla kuiva ja aurinkoinen, joten pyysin nämä kolme ja muitakin mukaani aamusta ajelemaan prätkillä kohti helsinkiä, jossa olisi lauantaina tämänvuotinen Helsinki Bike Show. Myös MikaS oli aikeissa matkustaa Nurnijärveltä kohti Helsinkiä, mutta aikatauluja koodatessamme huomasimme yhteisajon olevan vain haave. Mikan piti viedä HBS-materiaalia tapahtumaan jo aikaisin.

”Alussa oli Aihio ja aihio oli Rakentajan tykönä, ja aihio oli Projekti. Tämä projekti oli alussa kasaa paskaa. Chopper-Jumalan uskollisen tehtävä olisi joka päivä toistaa nöyrästi laulaa sitä ainoata muuttumatonta tapahtumaa, jota voidaan väittää eittämättömäksi totuudeksi. Chopperin rakentelu on parhaanakin päivänä ihan perseestä!” (Umberto Ecoa ja  Hämeenlinnan Heseä tapaillen)

Tämähän on usein se lähtökohta, josta rakentajat lähtevät syksyn saapuessa ajokaudenpäättäjäisistä kärsimistään synneistä rakentelukauden haasteita ratkomaan. Näin voin kertoa myös hieman tapahtumassa järjestävien osapuolten touhuja vierestä seuranneena tapahtuneen. Ensimmäiset palaverit taidettiin käydä jo syyskuun aikana. Hyvä niin, koska jonkun verran oli myös tällä kertaa järjestävillä haasteita eikä asiaa auttanut hirveämmin se, että muutamat pitkänlinjan tapahtuma-aktiivit jättäytyivät sivummalle. Toki auttoivat päävastuunottajia omalla vuosien varrella saamallaan kokemuksen tuomalla viisaudellaan. Näinhän se menee myös joillakin rakentajilla. Haalivat silmää miellyttäviä osia swäpeistä, vaikeivat juuri tähän projektiin niitä vielä tarvitse, vaan johonkin tulevaan. Johonkin joka vasta muhii sydämmen perukoilla.

Takaisin lauantaihin; 

 Linnunradan läntisen kierteishaaran hyljityllä, kartoittamalla laidalla, on pieni merkityksetön keltainen aurinko, joka meille alkoi kesän ensimmäisiä lämpimiä säteitään paistaa. Matkaan lähdetiin kolmella rakennetulla prätkällä ja yhdellä homosohvalla(hahah). Myös eräs auto alkoi seurata meitä joten kutsun sitä vaikka huolto-autoksi. Aurinko siis paistoi jo heti aamusta ja ajo sujui mukavasti. Ei tullut kuin kaksi pysähdystä teknisten ongelmien takia, mutta nekin oli vain hiirenpieruja sammalmetsässä.

Hiirenpieru sammalmetsässä

Saavuimme Hietsuun, jossa Aliens MCn ukot ohjasivat meidät alueelle. Homosohva jäi turistialueelle, kuin myös kotilo. Näyttelyasettajan lappuja hakiessa huomasin että MikaS olikin mennyt sairaalaan neitonsa kanssa lisääntymään ja Pikku-Jussi oli hakenut HBS materiaalin hyvinkään sairaalasta. Näin se homma etenee. Onnea koko Mikan perheelle!  MMAFn teltalla oli jo täysi päivystys ja tohina päällä ja minä yrittelin jeesata siinä samalla. Chopperit, bobberit, raaserit ja fighterit, toinen toistaan hienompia, soljuvat hiljaksiin mukavien pakoäänien saattelemana näyttelyalueelle. Paljon uusia tuttavuuksia ja jonkun verran jo aikaisemmista näyttelyistä tuttuja. Sitten klo löi 11 reikäreikä ja juontajakaksikko, Viivi Pumpanen ja Santtu Ahonen, aloittivat bileet. Ja mitkä bileet ne olivatkaan; Viivin reippaasta olemuksesta roiskuva positiivinen energia tarttui kaikkiin ja hän lähetti iloisia feromeitaan koko Etelä-Suomeen, joten ihmiset tulivat sankoin joukoin katsastamaan tämänkertaisen  HBS:n kalustoa. Ja mikäs sinne oli tullessa ihastelemaan suomen laadukkainta moottoripyörä näyttelyä. Näyttelyhän on kaikille ilmainen ja toinen iso juttu oli se että näyttelyyn tultiin ajamalla. Tärkein anti kuitenkin on se, että tuolla näkee livenä todella maukkaita prätkiä ja pääsee rupattelemaan muiden rakentajien ja tuttavien kanssa. On hieman eri asia kuolata ja hämmästellä interwepissä rakentelijoiden innovaatioita kuin nähdä ne suoraan omien silmien edessä ja siinä samalla voi kysäistä/kehaista laitteen teknisistä ratkaisuista ja muodokkaista . Suomen talvi on pitkä ja rakentelijat laittavat koko sielunsa peliin; verta, hikeä ja joskus jopa kyyneleitä. Joillakin on vaan se taito ja tahto. Arvostan. Porukkaa siis riitti. Hienot näyttelypaidatkin, joissa oli WSA kuvassa, loppuivat aivan totaalisesti kesken. Näin kävi myös käsittääkseni Kahvilan hodareille myös. ” Turistialueet” pursuivat erittäin laadukasta kalustoa mutta ikäväkseni en sinne kerennyt pyörähtämään. Siinä missä lappuliisojen idioottityöskentelyä vain katseltiin pahalla silmällä niin kadun toiselle puolelle parkkeeranuttua jäätelömyyjää kyllä  ahdisteltiin rahalla ja kauppa kävi. Tuli siihen toinenkin polkupyöräjätskikauppias ja katselin et nytkö tässä sota syttyy, mutta mitä vielä. Vierekkäin myyjät ahersivat eurot silmissä. Jossain vaiheessa kauppiaita oli kolme. Itsekkin kävin jäätelön nauttimassa ja siinä samalla bongasin kun kirkkaankeltainen dukati parkkeerasi ständimme taakse kadun laitaan. Naiskuski mustassa kokonahka-asussaan herätti kyllä huomiota, varsinkin kun hänellä oli vielä dukatin kanssa sävysävyyn keltaiset korkokengät. Heti kun huomattiin lappuliisojen touhut niin PJ kävi juttelemassa heidän kanssaan. Onneksi oltiin vuokrattu myös Shown viereinen pieni hiekkakenttä niin saivat kadun varressa olevat pyörät suojapaikan.

Kaunis oli sää ja varmasti moni muu allekirjoittaneen lisäksi sai punotusta kasvoilleen. Kesän ensimmäinen hellepäivä. Tuuli kyllä riepotteli  meidän telttaa aikas lailla.

Shown jatkot olivat perinteisesti Alienssien tallilla, mutta me lähdettiin jäbien kanssa chopper-jumalan luokse BBQ- kutsuille. Sielläkin oli piha täynnä näyttelytasoista kalustoa. Oli Knuclee, pannuja, shoveleita, sportteja sekä bobber-jammu ja 70-luvun original moto-guzzi unohtamatta ameriikan autoja. Mutta se onkin eri tarina se.