Kustom Kulture Show 2016

Olipahan taas erittäin hieno tapahtuma. Kyllä tämä on ottanut paikkansa suomalaisten kustom kulttuurin ystävien keskuudessa. Miten se kaikki menikään?...joo, meillä oli MMAFn hallituksen kokous tammikuussa jossa minulle annettiin taas vetovastuu meidän osastosta. Tokihan olimme olleet Platuun yhteydessä jo aikaisemmin eli osastomme oli sikäli varattuna, mutta ”kuka sen hoitaa nakki” tuli siis minulle. Kysäisin heti kärkeen tallikaveriltani, kenen hienoja projektitasolla olevia prätkiä olin edellisvuosina tapahtumaan roudannut, olisiko hänen uusin innovaationsa mahdollisesti lainattavissa. Tällä kertaa ikävä kyllä hänellä ei ollut ns.liikuttamisvalmista projektia. Oli minulla onneksi vielä muutamia muitakin vaihtoehtoja ständipyöräksi. Sivukorvan kautta sain kuitenkin kuulla, että Alpo Varis lainaisi mielellään Shoveliaan tapahtumaan. Alpohan on kaikille tuttu huipputason rakentelija Aliens MCn rivistöstä. Minun kiinnostusta lisäsi, että hänen shovelinsa ei ollut vielä näyttelyissä käynyt lainkaan. Kyseessä siis suurelle yleisölle tuiki tuntematon pyörä ja mikä parasta, vielä projektiasteella oleva käyttöpyörä. (Jonka teknistä suorituskykyä muuten hän testasi viime vuonna amerikan kiertueella. Huikeat kilometrit sai shoveli tähtien ja raitojen luvatussa maassa. Mutta se onkin aivan toinen tarina).Soitin siis Alpolle ja sovin lainauksen ja heti sen jälkeen Platulle, jolle kerroin omat fiilikseni meidän osastosta. Platu oli samoilla jäljillä ja kun hänen toivomustaan kunnioitettiin siitä, että osastollemme tulee projekti, oli enää hommat hienosäätöä vailla valmiina.Se että allekirjoittanut asustelee susirajan väärällä puolella, tai sekin varmaan riippuu keneltä kysyy, aiheutti hieman ongelmia MMAF tavaroiden ja pyörän roudaamisen kanssa. Ne kun sijaitsevat tuolla hesoissa.  Ja varsinkin se, kun tallikaverini, keneltä olin rukannut pakettiautoa lainata, oli muuttanut toiseen kaupunkiin (ja toiseen talliin). Hätiin astui Ape, MMAFn messuvastaava, jolla muuten oli tänä vuonna oma osasto KKS:ssä. Ape`s metalshop. Hän oli sopinut lainaavansa Lunkalta pakettiautoa omien kamojensa roudaamiseen ja siihen samaan menisi myös MMAFn ständikamat. Ja kun Alpo vielä kertoi, että he hoitavat itse prätkän Kaapelitehtaalle , olikin allekirjoittaneen aika huokaista. Mainittakoon että MMAFn varasto, Apen paja ja Aliens MC, sijaitsevat toisistaan 20 metrin säteellä. hehehe. Vanhana navigaattorina ja koordinaattorina yhtä aikaa, viestittelin vielä perjantai-iltana ukkojen kanssa, että kaikki oli ok. Ja olihan se..(Lunkka ja Alpo olivat ensin roudanneet mopon mestoille ja sen jälkeen Ape ja Santeri roudasivat loput kamat. Jesh!)Eli minä siis ilmestyisin lauantaina aamusta pelipaikalle kasaamaan ständiä ja siitä sitten olisin jollain tasolla mukana sunnuntain purkuun asti, pääpainon ollessa sunnuntain päivystyksessä. Kellot soimaan lauantaiaamusta ja kahvinpaskaa kitusiin. Aamupalalla kutittelin kurkkua sisäpuolelta ja nautin kiireettömyydestä. Sitten yhtäkkiä, kuten usein käy, olikin kiire. Eikä asiaa muuten yhtään helpottanut se, että yöllä oli satanut aikas reippaasti lunta ja siihen aikaan aamusta kävelyteitä ei oltu todellakaan aurattu.

  Bootsit vinossa raahasin yllättävän painavaa matkalaukkuani kohti Riihimäen juna-asemaa. Todellakin myöhästyin junasta, ehkä sen 4 minuuttia, joten kättä taskuun ja asemalla sijaitsevasta kioskista lisää kahvinpaskaa kitusiin pieniä ärräpäitä sisäisestä päräytellen. Oli muuten aikas turvallinen olo olla siellä. Noin neljäsataa sotilasta oli myös junan odottelu touhuissa. Noh, näin hieman iäkkäämpänä, neljännesvuosisata sitten itse nuo harmaat hetket kokeneena, voisin käyttää termiä ”sotalasta”, sen verran fasuilta nuo vihreisiin pukeutuneet finninaamat näyttivät. Oikeasti niitä oli noin 20, mutta tuntui että olivat edessä koko ajan ja kaikki penkit varattuna.

Saavuin Kaapelitehtaalle siinä kymmenen aikaan juna-metro symbioosilla ja mitäs helvettiä! Kaikki vähintäänkin 90- prosenttisesti valmiina. Santeri  ei ollut jaksanut odotella minua toimettomana, vaan olikin kasannut koko osaston melkein valmiiksi. Noh, hierottiin se sitten yhdessä vielä lopulliseen kuntoon. Meidän osasto oli hienolla paikalla heti Andyn Flying Chopperssin ja Harraste MPn välissä.

MMAFn TEHOMIES

Kaikki oli valmiina hienosti ennen deadlinea. Oli siis aikaa vierailla muiden osastoilla ennen yleisöryntäystä. Hetken pyrähdeltyäni bongasin herra Weesnerin, miehen kenen hienoja töitä olen instassa jo pidemmän aikaa diggaillut. (Olin muuten tosi fiiliksissä kun luin jostakin että hän tulee Kustom Kulturiin.) Joka tapauksessa, kävin kättelemässä miehen ja toivottamassa hänet tervetulleeksi Helsinkiin. Neljäs Kustom Kulture Show oli muutenkin todella laadukas, mm. erittäin hienon tämänvuotisen KKS julisteen/paidan tekijä Max Grundy oli myös paikalla.  Artisteja tuli näiden kahden lisäksi niin Japanista,  Saksasta, Puolasta, Briteistä, Argentiina/Espanjasta, Norjasta ja Ruotsista. Eikä sovi unohtaa kotimaisia mestareita. Erittäin paljon katseltavaa ja kuolattavaa. NJAM!

Sitten paikalle pöllähtivät vielä Make ja Mika, lauantain pääpäivystäjät, jotka antoivat osastollemme viimeisen loppusilauksen. Yhdeltä yleisö pääsi sisälle eli Trips ja Traps, ja ovet auki. Kumpainenkin herrasmies oli muuten flunssan kourissa, toisella tosin jo siirtymävaiheessa toisen vasta aloittaessa. Noh, lievästi sairaita tapauksia kaiken kaikkiaan ja sitten vielä se flunssa. Anihoogahey, mahtavaa sitoutuneisuutta. Tuli siinä sitten itsekin roikuttua ständillä kelloa vilkuillen, koska minulla oli sovittu tapaaminen. Tänä vuonna uutuutena oli Kustomissa miesten hiusten (ja parran) leikkuu, jonka hoitivat neidoista kauneimmat. Foxy Vixen`s Beauty Parlour-ryhmä. Erittäin edustavia parturikampaajia, jotka tapaavat toisiaan eri tapahtumien yhteydessä ja laittavat putiikin auki. Kellon lyödessä kaksi, neiti tai mistäs minä sen tiedän, vaikka olisi rouva, Elisa Day nappasi minut tuoliinsa.

ELISA DAY

Elisa Day, klassinen pin-up tyttö, miljoonan dollarin hymyllä varustettuna kävi siis saksineen hiusteni kimppuun ja hyvä niin. Mörkö-ooppera kuosi kuontalossa oli jo saanut ihan tarpeeksi vittuilua osakseen. Elisa siis tekee mallitöiden lisäksi hius-, kynsi- ja meikkaushommia. ( Elisalla oli muuten taikasakset, kotonakin sanottiin, että olen nuortunut 10-vuotta). Uudesti syntyneenä uudella tukalla lähdin kuittaamaan hotellihuonetta nimiini. Hotellilla sitten juopottelin päivän ensinmäisen birran ja yllättäen otinkin välikuoleman. Oli niin mukavan pehmeä sänky ja vaikken nyt pahemmin ollut päässyt rehkimään, niin jotenkin uni kutsui. Onneksi tajusin ennen tipahtamista laittaa klon soimaan, etten nyt ihan koko showta missaa. Missasin kuitenkin Foxy Vixenien muoti shown ja muutamat haastattelut. No, ne haastattelut olisivat myös huomenna ja  Vixenin Foxyistä minulla oli jo omakohtaista kokemusta. Matkalla Kaapelille kävin nauttimassa Ruoholahden huudeilla parit kahden euron purilaiset vaniljapirtelöllä ja toisessa paikassa london priden. On se vaan hyvää.

Ständillä toinen herroista oli jo hieman alkanut lääkitsemään ”Kapteeni Tripsiään” kuumalla juomalla, toisen taiteillessa upouusilla Molotovin maalitusseilla. Kysyessäni, minulle kerrottiin, että osasto oli ollut tähän mennessä menestys. Paljon hyviä keskusteluja ja jonkun verran kauppaakin oli käyty. Tätä vartenhan me olemme olemassa. Saa tulla repimään hihasta ja poikkeamaan osastolla rupattelemassa. Muistakaa: tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan, vaan kaikki ongelmat ansaitsevat tulla ratkotuiksi. Jeps, osastolla siis kaikki hyvin, joten minä jatkoin tapahtumassa pyörimistä. Ai niin, ständillä kävi Satula-Ilkka meitä moikkaamassa ja Mikahan häneltä kysyä päräytti, että onko Teken satula jo valmis? Ei ollut. Tosin eipä sillä mikään kiire olekaan ja vastahan se on pari viikkoa Ilkalla ollut.

Muutamista pyöristä sain muuten omistajiltaan oikein mainiot reportaasit mitä on edellisestä kuosista muutettu ja talven pimeinä iltoina touhuttu. Thänx Mikko ja Juha.

Mikon Shoveli

Juhan Pannu

Tätähän tämä kustom kulttuuri show on myös. Aivan törkeästi tuttuja joita on aina mukava nähdä. Ainakin minä koen tapahtuman tärkeäksi tämän sosiaalisen puolen vuoksi myös. Kotona on muutama perkele( lue ihana lapsi), joten en todellakaan juokse joka viikendi kaikenmaailman kissanristiäisissä. Näin ollen sosiaaliset kontaktit ovat rakentelukausina hieman jäässä, kunnes tulee taas KKS! Kas,tuossahan on  tuttu tatuoitsija, tuttu taiteilija, omia tallikavereita, tuttu valokuvaaja, tuttu tatuoitsija, omaa kollektiivia ja aivan tuntemattomia joista tulee sekunnissa vähintäänkin puolituttuja.

PHOTOHARVEST

-Mahtuuko tähän istumaan?

-Moi, tottakai mahtuu, mä olen Teke Flinck, kuka sä olet ?

-Ai moi, mä olen ”Mikko Mallikas”, ai sull on hopea nauha, mitä sä touhuat.

- Moon MMAFn ukkoja. Sullakin on ?

- Joo, mä oon automiehiä mut nyt tein pyörän, se on tääl näytillä.

-Jesh, minkä pyörän?

-No semmosen shovelin , se on tuolla taaempana.

-Ai mikä se niistä on?

…ja niin edelleen ja edelleen… Tuiki tuntemattomat juttelevat keskenään pyöristä, rakentamisesta, maalaamisesta, autoista, talleista, reissuista, elämästä. Tarjoavat toisilleen mukeja. Hienoa. Terveisiä vaan Lappeenrannan ukoille.

Bändit soittavat tilaisuuteen sopivaa musiikkia, meininki on rentoa, jotkut tanssivat. Lavalla on burlesque show ja aiheen vannoituneet ystävät täyttävät lavanedustan. Ilma on täynnä puheensorinaa, aikaa vaan ei ole tarpeeksi. Monet jatkavatkin lähiseutujen talleille jatkoille.

The Reak Gone Tones puolasta

Sunnuntaina hotellin luovutus, toki ensin mahdollisimman paljon annosta aamupalalla, että jaksaa klo 17 asti päivystää. Sunnuntai päivystykset oli varattu minulle ja Santerille. Ja siinähän me oltiin. Paljon tuttuja edelleen kävi ständillä, muun muassa pari toisenlaisenkin kulttuurin edustajaa. Herra Auvinen, kitaroitsija Then Came Bronssonista ja Graffitivaikuttaja Hende Nieminen seinämaalauspuolelta.

Ave, kitaristi Then Game Bronssonista

Kyllä KKS kiinnostaa monia ihmisiä, vaikkei aina nyt ihan niin sanotun perinteisemmän kustomoinnin parissa työskennellä.  Toisaalta kitaristi kustomoi ääntä ja Graffitti taiteilijat seiniä. Ja eipä kikikalipulloista ole kuin yksi napsaus kynäruiskuihin. Kustom kulttuuri kattaa kyllä aikas monenlaista taiteenlajia, kun oikein tarkemmin ajattelee. Tätä voi jokainen miettiä. Sunnuntaina itselleni odotetuin oli luonnollisesti Weesnerin haastattelu lavalla. Mannermaa osasi kyllä hienosti lypsää tarinaa esiin. Way, mikä ura! Kuuntelin koko puolituntisen korvat höröllä. Historian havinaa, nuorena poikana jo piireissä mukana isänsä kautta, Choppers autoclubin perustaminen Burbankkiin ja clubin nimen historia jne jne. Kävin haastattelun jälkeen ostamassa häneltä yhden taulun. Tosin semmoisen printtiversion, mutta kuitenniin. Laittoi nimmarin vielä siihen. JESH!! (varmasti laittoi kaikille, mutta jollei olisi laittanut, niin todellakin olisin pyytänyt, heh).

Artist interview: Keith Weesner

MMAFn puheenjohtajakin Sakari muuten tuli päivystämään mielitiettynsä Tanjan kanssa. Mukavaa koska nyt tuli sitä tietoutta (ja kauneutta) pöytään.  Itse en niin hyvin ole perillä kaikista asioista, vaikkakin minulla niistä vankka mielipide onkin. Hahaha. Tanja laittoi heti kärkeen MMAF- tarrat, miten sen nyt muotoilisi…ööö…rintoihinsa. Kuvaa en viitsinyt ottaa vaikka muuten mestoilla kuvailinkin jonkin verran aina kun hieman luppo-aikaa oli. Tapahtumassa oli myös swappi, josta palatessani tyhjin käsin bongasin Karin seisoskelemassa autonsa Ford Fairlane -58 vieressä kuin tilauksesta(olin toki ottanut jo hänen hienosta autostaan kuvan aikaisemmin). Sain pyydettyä hänet yhteiskuvaan autonsa kanssa. Asiaa ehkä helpotti se, että olimme tuttuja jo entuudestaan. 

Samalla kyselin hieman speksejä. Kaksi kiloa flakea oli siihen laitettu ja 15 litraa lakkaa. Perjantaina olivat tuoneet auton Kaapelille avotrailerilla ja auto oli suojattu vetämällä siihen pakkauskelmua ympäriinsä. Vanha automiesten kikka. Moottoritiellä muuten olivat yhdessä kohtaa huomanneet, että semmoinen 20 metriä pitkä häntä heilui tuulen aiheuttamissa turbulensseissä siellä perässä. Seuraavasta rampista ylös ja puukolla kelmu poikki.

Sitten oli awardsien jako ja pian sen jälkeen aika laittaa homma pakettiin.

Purku meni nopeasti. Alpo nappasi pyöränsä omiin kyyteihinsä ja me muut pakattiin Santerin paku nopeasti neljään pekkaan, tai siis kolmeen pekkaan ja yhteen Tanjaan. heheh. Sain purun jälkeen luvan lähteä pitkämatkalaisena kotimatkalle. Toki kävin kiittämässä Platua jälleen kerran loistavasta tapahtumasta. Platu sanoi ensivuoteen… joten eiköhän meidät silloinkin Kustom Kulture Showsta löydä.

KUSTOM KULTURE SHOW 2016 PALKITUT

BEST BICYCLE: Lasse Vänttinen / Riviera

 BEST PAINT : Stein Klevhøy

DARE TO BE DIFFERENT : Red Rebel Custom, Poland

 CRAFTMANSHIP AWARD : JiiVee / Bagger

ATTITUDE AWARD : Tomi ja Anna- Stina Kangas

PEOPLE´s CHOICE : Juha Markkula / Chopper

TÄSSÄ VIELÄ MUUTAMAT NÄPSYT: