Helsinki Bike Show 2016 kuvia

Helsinki Bike Show 2016 (teksti versio)

HBS 2016

Helsinki Bike Show, rakennettujen ja muunneltujen moottoripyörien ride-in näyttely järjestettiin 11.6.2016 Helsingin kaivopuistossa. Tapahtuma paikka oli paluu juurille, koska juurikin samassa paikassa järjestettiin ensimmäinen HBS vuonna  2004. Tapahtuma siis täytti 12 vuotta. Itselleni tuo kaivopuisto näyttelyalueena oli upouusi, koska en siellä ollut aikaisemmin vieraillut. Jotenkin sitä on turtunut ajatukseen, että oma prätkä ei ole tarpeeksi hieno näyttelyyn vaikkakin sitä on muutellut ja rakennellut. Tämä on tietysti aivan väärä ajattelutapa. Kaikki muunnellut ja rakennetut moottoripyörät ovat tervetulleita tapahtumaan, myös hieman ”kevyemmin” muokatut. Mikäs sen hienompaa kuin piiiitkät rivistöt eri kategorioiden prätkiä. Tätä samaa spiikkaili tapahtuman juontaja Tuomas Rajala estradilla, kun huomattiin että näyttelyosaston ulkopuolella oli satoja myös toinen toistaan maukkaampia yksilöitä. Tapahtumanhan yksi päätarkoitus on tuoda prätkäkulttuuria suuren yleisön nähtäväksi.  Tästä syystä tapahtuma on edelleenkin kaikille ilmainen.

Omalta talliltani tapahtumaan osallistui kuusi pyörää, joista kaksi chopper osastoon ja kolme classic kustom osastoon. Noh, bobbereitahan ne kolme olivat, mutta semmoista kategoriaa ei ollut, joten sinne vaan jonon jatkoksi. Se yksi prätkä meni MMAF:n teltan somistukseen, joten omistajansa, Juha Puolitaival, kuka muuten oli tänä vuonna päävastaava tapahtumassa ajeli kaivariin jo hyvissä ajoin.  Matka tapahtumaan meni meiltä mukavasti hieman tuulisessa ja kieltämättä kylmässä ajoviimassa. Luonnollisesti tykit jalassa. Varsinkin Helsingin keskustassa oli jonkun verran ruuhkaa, oletettavasti hieman päällekkäin olevasta Helsinki puoli maratoonista. Saavuimme siis alueelle paria minuuttia vaille järjestävän tahon ilmoittamaan klo 11.00 maagista takarajaa näyttelyyn osallistuville pyörille. Menomatka sujui tällä kertaa ilman teknisistä syistä johtuvia (hahaha) pysähdyksiä, mitä nyt chopper hondasta katkesi kytkinvaijeri noin 20 metriä ennen climaksia. Nopeasti oli kuitenkin työntöapua tarjolla. Senhän jokainen prätkäjäbä ja kissa tietää. On kunnia-asia auttaa toista samanmoista hädässä. Jep.

Mopot omille paikoilleen ja kuppi kuumaa kahvinpaskaa kitusiin. Sitten hakemaan infosta laput ja samalla jätin sinne peoples choise äänestyslipukkeet, jotka olivat tänäkin vuonna vastuullani. Itse päräytin MMAF:n ständille tekemään tuhojani ja heitin ylimääräiset ajovarusteet pois pukien HBS STAFF paidan ylle. Ukot olivat saaneet osaston hienoksi ja kun mukavaa musiikkia tulvi eetteristä, niin mikäs siinä oli ollessa. Juontaja Rajalakin tuli ständille ja kättelyn päälle hieman jutustelua. On näköjään itsekin prätkämiehiä ja sanoi jollei kutsua juontotehtäviin olisi tullut, niin olisi varmasti muutenkin saapunut paikalle. Hienoa. Viimeaikoina, kun on kolunnut jo kymmenettä vuotta eteläsuomen asfalttipätkiä , on hän löytänyt hiekkamutkat uudestaan ja harrastus on taas saanut uutta kipinää.  Näinhän se menee, jotkut vaihtavat pyörää, jotkut valtaavat uusia alueita ja jotkut taas lopettavat harrastuksen palatakseen siihen sitten viiden kymmenen vuoden päästä uudestaan

Jokatapauksessa, MMAF:n miehiä oli paljon paikalla, joten oli aikaa käydä ihailemassa tämänkertaista saldoa ja kun aurinkokin aina välillä näytti omaa osaamistaan, niin mikäs siinä oli kierrellessä tapahtumaa aina välillä tuttuja bongaillen ja yhdessä ihmetellen toisten hienoja innovaatioita. Omasta mielestäni varsinkin cafe racer osastolla oli erittäin laadukasta prätkää ja kieltämättä Retzin superkapoinen shovel chopper oli näyttävä ilmestys livenä. Kännykkäkamera sai taas kyytiä, niin kuin monen muunkin prätkän kohdalla. Nopeastihan aika menee kun on mukavaa tekemistä ja tuttuja keiden kanssa pölistä, milloin mistäkin aiheesta. Aikas kansainvälistä touhua ja näyttelyvieraita oli aina japanista asti ja euroopan edustusta taisi olla seitsemästä eri maasta. Pysähdyttävin oli kuitenkin frendin näkeminen, kuka oli ollut pari vuotta sitten erittäin pahassa onnettomuudessa, jeps, prätkällä. Todella lähellä olivat taivaan suuret siniset tuntemattomat tiet, mutta niin vain tuli moikkaamaan omilla jaloillaan ja pitkät keskustelut käytiin. Prätkäkuumetta oli ilmassa havaittavissa mutta genreä kyllä kertoi  joutuvansa vaihtamaan ihan fysiologisista syistä.  Oikea jalka kun on hieman tunnoton ja nilkka ei taivu lainkaan. Pysähdyttäviä juttuja ja hienoa että frendillä harrastus jatkuu oletettavasti.

 Juuh, Aliensien ukkojen lihasoppaakin tuli nautittua. Jokainen näytteilleasettaja sai ruokalipukkeen. Maistuvaa ja erittäin paljon arvostan safkalipuketta, koska näyttely kuitenkin kestää sen viitisen tuntia joten annos oli kyllä paikallaan. Näyttelyhän on toteutettu yhteistyössä MMAF:n ja Aliens MC:n kanssa niin että Aliensit touhuavat raskaan työn ja me byrokratian, näin karkeasti erotellen. Tilaisuuden jameistakin taisi vastata Aliens MC:n mies ”disc jockkeyksi” muuttuneena  ja hyvin vastasikin.  Pekka ”Wizard” Mannermaakin oli mukana näyttelyssä omalla panoksellaan ja touhusi  laadukasta viivaa ihan meidän ständin vieressä. Ensi talvena, kun nuo pellit menevät omasta uusiksi on kyllä tarkoitus itsekin ottaa straippia mopoon. Miten niiden tekeminen voi ollakkin niin helpon näköistä ja kaikki kuitenkin tietävät kuinka vaikeaa se on. Sitten olikin aika palkintojen jaon. Tämän puolestaan juonsi meidän kaikkien tuntema Samuel Heikkinen, pitkän linjan HBS aktiivi.  Todella hyvin oli jengiä jäänyt ihan loppuun asti näyttelyyn ja kansa kansoittikin näyttelylavan edustan. Hieman nopeuttaakseen palkintojen jakoa Samuel ilmoitti kategorioiden kolmen parhaan prätkän numeron etukäteen jolloin mestarit ajoivat taideteoksensa jo valmiiksi ”lähtöpaikalle”, josta oli sitten helppo kirmailla ramppia ylös lavalle nappaamaan pokaali. Tietysti palkintojen jakoon uhrautui aikaa vaikkakin eräs, prätkäpiireissä hyvinkin tunnettu ruotsalainen nappasi samalla kertaa kolme pyttyä, sen verran kuitenkin voittajia oli. Tämän jälkeen jäähyväisten aika ja kaivarissa alkoi päinvastainen kuhina eli purku. Onneksi oman tallin ukot olivat sen verran lojaaleja että jäivät odottamaan minua kun jeesailin MMAF:n ständin purkua. Aliens MC:llä oli tapahtuman jälkeen perinteiset kinkerit joista minä en tiedä mitään, koska lähdimme taas seikkailemaan hesan keskustoihin suuntana koti.

 Tällä kertaa matka ei ihan niin joutuisasti tapahtunutkaan. Toinen choppereistamme kävi vaan kolmella ja toisella ei pystynyt ajamaan kuin reilua kahdeksaakymppiä…olisiko ollut laatikko hieman löysällä. Noh, nilkutimme kotiin hämeeseen kolminumeroista tietä pitkin kuin Jamie Lee Curtis konsanaan laahustaessaan Mike Myerssiä karkuun Halloween elokuvassa,. Mut heyy, ei kastuttu, mikä on aina mukavaa. Stanan kova tuuli kyllä oli ja elävästi tuntui, että katselee ajolasien läpi gopro elämää. Niin hienosti puut olivat vinossa näkökentän äärilaidoilla. Täällä tähän ja mukavia kilometrejä kaikille.

Lopuksi palkintojen voittajat:  

Chopper:

1.       Pauloff `Lilith

2.       Retz `HD Chopper

3.       Sami Järjelä `Panhead-48

Custom:

1.       Johnny Martinsson `Jolly Jumper

2.       Markku Leinonen `HD Night Train

3.       Jari Nuutinen `Performance Scrambler

Classic Custom:

1.       Harri Tirkkonen `Panhead-51

2.       Tuomas Timonen `Devils Shovel

3.       Roni `Panshovel

Café Racer:

1.       Tatu Ovaskainen `HD Sportster

2.       Henri Ikola `Honda Café Ave

3.       Börje `Triton-53

Sportbike:

1.       Klaus Haikkola `Honda Homet

2.        Tuomas Salmela `V-Rod

3.       Ilkka Uusi-Luomalahti `Suzuki TL 1000R

Street Fighter

1.       Jamppa ´Buell

2.       Janne Renqvist `BMW R80

3.       Sami Helin `Honda Martaray

Jurys Choise : Johnny Martinsson `Jolly Jumper

Best Paint:  Johnny Martinsson `Jolly Jumper

Peoples Choise:  Marko Timonen ´HD-56