Helsinki Bike Show 2016 (teksti versio)

HBS 2016

Helsinki Bike Show, rakennettujen ja muunneltujen moottoripyörien ride-in näyttely järjestettiin 11.6.2016 Helsingin kaivopuistossa. Tapahtuma paikka oli paluu juurille, koska juurikin samassa paikassa järjestettiin ensimmäinen HBS vuonna  2004. Tapahtuma siis täytti 12 vuotta. Itselleni tuo kaivopuisto näyttelyalueena oli upouusi, koska en siellä ollut aikaisemmin vieraillut. Jotenkin sitä on turtunut ajatukseen, että oma prätkä ei ole tarpeeksi hieno näyttelyyn vaikkakin sitä on muutellut ja rakennellut. Tämä on tietysti aivan väärä ajattelutapa. Kaikki muunnellut ja rakennetut moottoripyörät ovat tervetulleita tapahtumaan, myös hieman ”kevyemmin” muokatut. Mikäs sen hienompaa kuin piiiitkät rivistöt eri kategorioiden prätkiä. Tätä samaa spiikkaili tapahtuman juontaja Tuomas Rajala estradilla, kun huomattiin että näyttelyosaston ulkopuolella oli satoja myös toinen toistaan maukkaampia yksilöitä. Tapahtumanhan yksi päätarkoitus on tuoda prätkäkulttuuria suuren yleisön nähtäväksi.  Tästä syystä tapahtuma on edelleenkin kaikille ilmainen.

Omalta talliltani tapahtumaan osallistui kuusi pyörää, joista kaksi chopper osastoon ja kolme classic kustom osastoon. Noh, bobbereitahan ne kolme olivat, mutta semmoista kategoriaa ei ollut, joten sinne vaan jonon jatkoksi. Se yksi prätkä meni MMAF:n teltan somistukseen, joten omistajansa, Juha Puolitaival, kuka muuten oli tänä vuonna päävastaava tapahtumassa ajeli kaivariin jo hyvissä ajoin.  Matka tapahtumaan meni meiltä mukavasti hieman tuulisessa ja kieltämättä kylmässä ajoviimassa. Luonnollisesti tykit jalassa. Varsinkin Helsingin keskustassa oli jonkun verran ruuhkaa, oletettavasti hieman päällekkäin olevasta Helsinki puoli maratoonista. Saavuimme siis alueelle paria minuuttia vaille järjestävän tahon ilmoittamaan klo 11.00 maagista takarajaa näyttelyyn osallistuville pyörille. Menomatka sujui tällä kertaa ilman teknisistä syistä johtuvia (hahaha) pysähdyksiä, mitä nyt chopper hondasta katkesi kytkinvaijeri noin 20 metriä ennen climaksia. Nopeasti oli kuitenkin työntöapua tarjolla. Senhän jokainen prätkäjäbä ja kissa tietää. On kunnia-asia auttaa toista samanmoista hädässä. Jep.

Mopot omille paikoilleen ja kuppi kuumaa kahvinpaskaa kitusiin. Sitten hakemaan infosta laput ja samalla jätin sinne peoples choise äänestyslipukkeet, jotka olivat tänäkin vuonna vastuullani. Itse päräytin MMAF:n ständille tekemään tuhojani ja heitin ylimääräiset ajovarusteet pois pukien HBS STAFF paidan ylle. Ukot olivat saaneet osaston hienoksi ja kun mukavaa musiikkia tulvi eetteristä, niin mikäs siinä oli ollessa. Juontaja Rajalakin tuli ständille ja kättelyn päälle hieman jutustelua. On näköjään itsekin prätkämiehiä ja sanoi jollei kutsua juontotehtäviin olisi tullut, niin olisi varmasti muutenkin saapunut paikalle. Hienoa. Viimeaikoina, kun on kolunnut jo kymmenettä vuotta eteläsuomen asfalttipätkiä , on hän löytänyt hiekkamutkat uudestaan ja harrastus on taas saanut uutta kipinää.  Näinhän se menee, jotkut vaihtavat pyörää, jotkut valtaavat uusia alueita ja jotkut taas lopettavat harrastuksen palatakseen siihen sitten viiden kymmenen vuoden päästä uudestaan

Jokatapauksessa, MMAF:n miehiä oli paljon paikalla, joten oli aikaa käydä ihailemassa tämänkertaista saldoa ja kun aurinkokin aina välillä näytti omaa osaamistaan, niin mikäs siinä oli kierrellessä tapahtumaa aina välillä tuttuja bongaillen ja yhdessä ihmetellen toisten hienoja innovaatioita. Omasta mielestäni varsinkin cafe racer osastolla oli erittäin laadukasta prätkää ja kieltämättä Retzin superkapoinen shovel chopper oli näyttävä ilmestys livenä. Kännykkäkamera sai taas kyytiä, niin kuin monen muunkin prätkän kohdalla. Nopeastihan aika menee kun on mukavaa tekemistä ja tuttuja keiden kanssa pölistä, milloin mistäkin aiheesta. Aikas kansainvälistä touhua ja näyttelyvieraita oli aina japanista asti ja euroopan edustusta taisi olla seitsemästä eri maasta. Pysähdyttävin oli kuitenkin frendin näkeminen, kuka oli ollut pari vuotta sitten erittäin pahassa onnettomuudessa, jeps, prätkällä. Todella lähellä olivat taivaan suuret siniset tuntemattomat tiet, mutta niin vain tuli moikkaamaan omilla jaloillaan ja pitkät keskustelut käytiin. Prätkäkuumetta oli ilmassa havaittavissa mutta genreä kyllä kertoi  joutuvansa vaihtamaan ihan fysiologisista syistä.  Oikea jalka kun on hieman tunnoton ja nilkka ei taivu lainkaan. Pysähdyttäviä juttuja ja hienoa että frendillä harrastus jatkuu oletettavasti.

 Juuh, Aliensien ukkojen lihasoppaakin tuli nautittua. Jokainen näytteilleasettaja sai ruokalipukkeen. Maistuvaa ja erittäin paljon arvostan safkalipuketta, koska näyttely kuitenkin kestää sen viitisen tuntia joten annos oli kyllä paikallaan. Näyttelyhän on toteutettu yhteistyössä MMAF:n ja Aliens MC:n kanssa niin että Aliensit touhuavat raskaan työn ja me byrokratian, näin karkeasti erotellen. Tilaisuuden jameistakin taisi vastata Aliens MC:n mies ”disc jockkeyksi” muuttuneena  ja hyvin vastasikin.  Pekka ”Wizard” Mannermaakin oli mukana näyttelyssä omalla panoksellaan ja touhusi  laadukasta viivaa ihan meidän ständin vieressä. Ensi talvena, kun nuo pellit menevät omasta uusiksi on kyllä tarkoitus itsekin ottaa straippia mopoon. Miten niiden tekeminen voi ollakkin niin helpon näköistä ja kaikki kuitenkin tietävät kuinka vaikeaa se on. Sitten olikin aika palkintojen jaon. Tämän puolestaan juonsi meidän kaikkien tuntema Samuel Heikkinen, pitkän linjan HBS aktiivi.  Todella hyvin oli jengiä jäänyt ihan loppuun asti näyttelyyn ja kansa kansoittikin näyttelylavan edustan. Hieman nopeuttaakseen palkintojen jakoa Samuel ilmoitti kategorioiden kolmen parhaan prätkän numeron etukäteen jolloin mestarit ajoivat taideteoksensa jo valmiiksi ”lähtöpaikalle”, josta oli sitten helppo kirmailla ramppia ylös lavalle nappaamaan pokaali. Tietysti palkintojen jakoon uhrautui aikaa vaikkakin eräs, prätkäpiireissä hyvinkin tunnettu ruotsalainen nappasi samalla kertaa kolme pyttyä, sen verran kuitenkin voittajia oli. Tämän jälkeen jäähyväisten aika ja kaivarissa alkoi päinvastainen kuhina eli purku. Onneksi oman tallin ukot olivat sen verran lojaaleja että jäivät odottamaan minua kun jeesailin MMAF:n ständin purkua. Aliens MC:llä oli tapahtuman jälkeen perinteiset kinkerit joista minä en tiedä mitään, koska lähdimme taas seikkailemaan hesan keskustoihin suuntana koti.

 Tällä kertaa matka ei ihan niin joutuisasti tapahtunutkaan. Toinen choppereistamme kävi vaan kolmella ja toisella ei pystynyt ajamaan kuin reilua kahdeksaakymppiä…olisiko ollut laatikko hieman löysällä. Noh, nilkutimme kotiin hämeeseen kolminumeroista tietä pitkin kuin Jamie Lee Curtis konsanaan laahustaessaan Mike Myerssiä karkuun Halloween elokuvassa,. Mut heyy, ei kastuttu, mikä on aina mukavaa. Stanan kova tuuli kyllä oli ja elävästi tuntui, että katselee ajolasien läpi gopro elämää. Niin hienosti puut olivat vinossa näkökentän äärilaidoilla. Täällä tähän ja mukavia kilometrejä kaikille.

Lopuksi palkintojen voittajat:  

Chopper:

1.       Pauloff `Lilith

2.       Retz `HD Chopper

3.       Sami Järjelä `Panhead-48

Custom:

1.       Johnny Martinsson `Jolly Jumper

2.       Markku Leinonen `HD Night Train

3.       Jari Nuutinen `Performance Scrambler

Classic Custom:

1.       Harri Tirkkonen `Panhead-51

2.       Tuomas Timonen `Devils Shovel

3.       Roni `Panshovel

Café Racer:

1.       Tatu Ovaskainen `HD Sportster

2.       Henri Ikola `Honda Café Ave

3.       Börje `Triton-53

Sportbike:

1.       Klaus Haikkola `Honda Homet

2.        Tuomas Salmela `V-Rod

3.       Ilkka Uusi-Luomalahti `Suzuki TL 1000R

Street Fighter

1.       Jamppa ´Buell

2.       Janne Renqvist `BMW R80

3.       Sami Helin `Honda Martaray

Jurys Choise : Johnny Martinsson `Jolly Jumper

Best Paint:  Johnny Martinsson `Jolly Jumper

Peoples Choise:  Marko Timonen ´HD-56

Lahti Hela Ride-In Show 2016

 Lahdessakin tuli MMAFn hommissa touhuttua. Näyttely oli jälleen mainio!!

Parit kuvat:

Kustom Kulture Show 2016

Olipahan taas erittäin hieno tapahtuma. Kyllä tämä on ottanut paikkansa suomalaisten kustom kulttuurin ystävien keskuudessa. Miten se kaikki menikään?...joo, meillä oli MMAFn hallituksen kokous tammikuussa jossa minulle annettiin taas vetovastuu meidän osastosta. Tokihan olimme olleet Platuun yhteydessä jo aikaisemmin eli osastomme oli sikäli varattuna, mutta ”kuka sen hoitaa nakki” tuli siis minulle. Kysäisin heti kärkeen tallikaveriltani, kenen hienoja projektitasolla olevia prätkiä olin edellisvuosina tapahtumaan roudannut, olisiko hänen uusin innovaationsa mahdollisesti lainattavissa. Tällä kertaa ikävä kyllä hänellä ei ollut ns.liikuttamisvalmista projektia. Oli minulla onneksi vielä muutamia muitakin vaihtoehtoja ständipyöräksi. Sivukorvan kautta sain kuitenkin kuulla, että Alpo Varis lainaisi mielellään Shoveliaan tapahtumaan. Alpohan on kaikille tuttu huipputason rakentelija Aliens MCn rivistöstä. Minun kiinnostusta lisäsi, että hänen shovelinsa ei ollut vielä näyttelyissä käynyt lainkaan. Kyseessä siis suurelle yleisölle tuiki tuntematon pyörä ja mikä parasta, vielä projektiasteella oleva käyttöpyörä. (Jonka teknistä suorituskykyä muuten hän testasi viime vuonna amerikan kiertueella. Huikeat kilometrit sai shoveli tähtien ja raitojen luvatussa maassa. Mutta se onkin aivan toinen tarina).Soitin siis Alpolle ja sovin lainauksen ja heti sen jälkeen Platulle, jolle kerroin omat fiilikseni meidän osastosta. Platu oli samoilla jäljillä ja kun hänen toivomustaan kunnioitettiin siitä, että osastollemme tulee projekti, oli enää hommat hienosäätöä vailla valmiina.Se että allekirjoittanut asustelee susirajan väärällä puolella, tai sekin varmaan riippuu keneltä kysyy, aiheutti hieman ongelmia MMAF tavaroiden ja pyörän roudaamisen kanssa. Ne kun sijaitsevat tuolla hesoissa.  Ja varsinkin se, kun tallikaverini, keneltä olin rukannut pakettiautoa lainata, oli muuttanut toiseen kaupunkiin (ja toiseen talliin). Hätiin astui Ape, MMAFn messuvastaava, jolla muuten oli tänä vuonna oma osasto KKS:ssä. Ape`s metalshop. Hän oli sopinut lainaavansa Lunkalta pakettiautoa omien kamojensa roudaamiseen ja siihen samaan menisi myös MMAFn ständikamat. Ja kun Alpo vielä kertoi, että he hoitavat itse prätkän Kaapelitehtaalle , olikin allekirjoittaneen aika huokaista. Mainittakoon että MMAFn varasto, Apen paja ja Aliens MC, sijaitsevat toisistaan 20 metrin säteellä. hehehe. Vanhana navigaattorina ja koordinaattorina yhtä aikaa, viestittelin vielä perjantai-iltana ukkojen kanssa, että kaikki oli ok. Ja olihan se..(Lunkka ja Alpo olivat ensin roudanneet mopon mestoille ja sen jälkeen Ape ja Santeri roudasivat loput kamat. Jesh!)Eli minä siis ilmestyisin lauantaina aamusta pelipaikalle kasaamaan ständiä ja siitä sitten olisin jollain tasolla mukana sunnuntain purkuun asti, pääpainon ollessa sunnuntain päivystyksessä. Kellot soimaan lauantaiaamusta ja kahvinpaskaa kitusiin. Aamupalalla kutittelin kurkkua sisäpuolelta ja nautin kiireettömyydestä. Sitten yhtäkkiä, kuten usein käy, olikin kiire. Eikä asiaa muuten yhtään helpottanut se, että yöllä oli satanut aikas reippaasti lunta ja siihen aikaan aamusta kävelyteitä ei oltu todellakaan aurattu.

  Bootsit vinossa raahasin yllättävän painavaa matkalaukkuani kohti Riihimäen juna-asemaa. Todellakin myöhästyin junasta, ehkä sen 4 minuuttia, joten kättä taskuun ja asemalla sijaitsevasta kioskista lisää kahvinpaskaa kitusiin pieniä ärräpäitä sisäisestä päräytellen. Oli muuten aikas turvallinen olo olla siellä. Noin neljäsataa sotilasta oli myös junan odottelu touhuissa. Noh, näin hieman iäkkäämpänä, neljännesvuosisata sitten itse nuo harmaat hetket kokeneena, voisin käyttää termiä ”sotalasta”, sen verran fasuilta nuo vihreisiin pukeutuneet finninaamat näyttivät. Oikeasti niitä oli noin 20, mutta tuntui että olivat edessä koko ajan ja kaikki penkit varattuna.

Saavuin Kaapelitehtaalle siinä kymmenen aikaan juna-metro symbioosilla ja mitäs helvettiä! Kaikki vähintäänkin 90- prosenttisesti valmiina. Santeri  ei ollut jaksanut odotella minua toimettomana, vaan olikin kasannut koko osaston melkein valmiiksi. Noh, hierottiin se sitten yhdessä vielä lopulliseen kuntoon. Meidän osasto oli hienolla paikalla heti Andyn Flying Chopperssin ja Harraste MPn välissä.

MMAFn TEHOMIES

Kaikki oli valmiina hienosti ennen deadlinea. Oli siis aikaa vierailla muiden osastoilla ennen yleisöryntäystä. Hetken pyrähdeltyäni bongasin herra Weesnerin, miehen kenen hienoja töitä olen instassa jo pidemmän aikaa diggaillut. (Olin muuten tosi fiiliksissä kun luin jostakin että hän tulee Kustom Kulturiin.) Joka tapauksessa, kävin kättelemässä miehen ja toivottamassa hänet tervetulleeksi Helsinkiin. Neljäs Kustom Kulture Show oli muutenkin todella laadukas, mm. erittäin hienon tämänvuotisen KKS julisteen/paidan tekijä Max Grundy oli myös paikalla.  Artisteja tuli näiden kahden lisäksi niin Japanista,  Saksasta, Puolasta, Briteistä, Argentiina/Espanjasta, Norjasta ja Ruotsista. Eikä sovi unohtaa kotimaisia mestareita. Erittäin paljon katseltavaa ja kuolattavaa. NJAM!

Sitten paikalle pöllähtivät vielä Make ja Mika, lauantain pääpäivystäjät, jotka antoivat osastollemme viimeisen loppusilauksen. Yhdeltä yleisö pääsi sisälle eli Trips ja Traps, ja ovet auki. Kumpainenkin herrasmies oli muuten flunssan kourissa, toisella tosin jo siirtymävaiheessa toisen vasta aloittaessa. Noh, lievästi sairaita tapauksia kaiken kaikkiaan ja sitten vielä se flunssa. Anihoogahey, mahtavaa sitoutuneisuutta. Tuli siinä sitten itsekin roikuttua ständillä kelloa vilkuillen, koska minulla oli sovittu tapaaminen. Tänä vuonna uutuutena oli Kustomissa miesten hiusten (ja parran) leikkuu, jonka hoitivat neidoista kauneimmat. Foxy Vixen`s Beauty Parlour-ryhmä. Erittäin edustavia parturikampaajia, jotka tapaavat toisiaan eri tapahtumien yhteydessä ja laittavat putiikin auki. Kellon lyödessä kaksi, neiti tai mistäs minä sen tiedän, vaikka olisi rouva, Elisa Day nappasi minut tuoliinsa.

ELISA DAY

Elisa Day, klassinen pin-up tyttö, miljoonan dollarin hymyllä varustettuna kävi siis saksineen hiusteni kimppuun ja hyvä niin. Mörkö-ooppera kuosi kuontalossa oli jo saanut ihan tarpeeksi vittuilua osakseen. Elisa siis tekee mallitöiden lisäksi hius-, kynsi- ja meikkaushommia. ( Elisalla oli muuten taikasakset, kotonakin sanottiin, että olen nuortunut 10-vuotta). Uudesti syntyneenä uudella tukalla lähdin kuittaamaan hotellihuonetta nimiini. Hotellilla sitten juopottelin päivän ensinmäisen birran ja yllättäen otinkin välikuoleman. Oli niin mukavan pehmeä sänky ja vaikken nyt pahemmin ollut päässyt rehkimään, niin jotenkin uni kutsui. Onneksi tajusin ennen tipahtamista laittaa klon soimaan, etten nyt ihan koko showta missaa. Missasin kuitenkin Foxy Vixenien muoti shown ja muutamat haastattelut. No, ne haastattelut olisivat myös huomenna ja  Vixenin Foxyistä minulla oli jo omakohtaista kokemusta. Matkalla Kaapelille kävin nauttimassa Ruoholahden huudeilla parit kahden euron purilaiset vaniljapirtelöllä ja toisessa paikassa london priden. On se vaan hyvää.

Ständillä toinen herroista oli jo hieman alkanut lääkitsemään ”Kapteeni Tripsiään” kuumalla juomalla, toisen taiteillessa upouusilla Molotovin maalitusseilla. Kysyessäni, minulle kerrottiin, että osasto oli ollut tähän mennessä menestys. Paljon hyviä keskusteluja ja jonkun verran kauppaakin oli käyty. Tätä vartenhan me olemme olemassa. Saa tulla repimään hihasta ja poikkeamaan osastolla rupattelemassa. Muistakaa: tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan, vaan kaikki ongelmat ansaitsevat tulla ratkotuiksi. Jeps, osastolla siis kaikki hyvin, joten minä jatkoin tapahtumassa pyörimistä. Ai niin, ständillä kävi Satula-Ilkka meitä moikkaamassa ja Mikahan häneltä kysyä päräytti, että onko Teken satula jo valmis? Ei ollut. Tosin eipä sillä mikään kiire olekaan ja vastahan se on pari viikkoa Ilkalla ollut.

Muutamista pyöristä sain muuten omistajiltaan oikein mainiot reportaasit mitä on edellisestä kuosista muutettu ja talven pimeinä iltoina touhuttu. Thänx Mikko ja Juha.

Mikon Shoveli

Juhan Pannu

Tätähän tämä kustom kulttuuri show on myös. Aivan törkeästi tuttuja joita on aina mukava nähdä. Ainakin minä koen tapahtuman tärkeäksi tämän sosiaalisen puolen vuoksi myös. Kotona on muutama perkele( lue ihana lapsi), joten en todellakaan juokse joka viikendi kaikenmaailman kissanristiäisissä. Näin ollen sosiaaliset kontaktit ovat rakentelukausina hieman jäässä, kunnes tulee taas KKS! Kas,tuossahan on  tuttu tatuoitsija, tuttu taiteilija, omia tallikavereita, tuttu valokuvaaja, tuttu tatuoitsija, omaa kollektiivia ja aivan tuntemattomia joista tulee sekunnissa vähintäänkin puolituttuja.

PHOTOHARVEST

-Mahtuuko tähän istumaan?

-Moi, tottakai mahtuu, mä olen Teke Flinck, kuka sä olet ?

-Ai moi, mä olen ”Mikko Mallikas”, ai sull on hopea nauha, mitä sä touhuat.

- Moon MMAFn ukkoja. Sullakin on ?

- Joo, mä oon automiehiä mut nyt tein pyörän, se on tääl näytillä.

-Jesh, minkä pyörän?

-No semmosen shovelin , se on tuolla taaempana.

-Ai mikä se niistä on?

…ja niin edelleen ja edelleen… Tuiki tuntemattomat juttelevat keskenään pyöristä, rakentamisesta, maalaamisesta, autoista, talleista, reissuista, elämästä. Tarjoavat toisilleen mukeja. Hienoa. Terveisiä vaan Lappeenrannan ukoille.

Bändit soittavat tilaisuuteen sopivaa musiikkia, meininki on rentoa, jotkut tanssivat. Lavalla on burlesque show ja aiheen vannoituneet ystävät täyttävät lavanedustan. Ilma on täynnä puheensorinaa, aikaa vaan ei ole tarpeeksi. Monet jatkavatkin lähiseutujen talleille jatkoille.

The Reak Gone Tones puolasta

Sunnuntaina hotellin luovutus, toki ensin mahdollisimman paljon annosta aamupalalla, että jaksaa klo 17 asti päivystää. Sunnuntai päivystykset oli varattu minulle ja Santerille. Ja siinähän me oltiin. Paljon tuttuja edelleen kävi ständillä, muun muassa pari toisenlaisenkin kulttuurin edustajaa. Herra Auvinen, kitaroitsija Then Came Bronssonista ja Graffitivaikuttaja Hende Nieminen seinämaalauspuolelta.

Ave, kitaristi Then Game Bronssonista

Kyllä KKS kiinnostaa monia ihmisiä, vaikkei aina nyt ihan niin sanotun perinteisemmän kustomoinnin parissa työskennellä.  Toisaalta kitaristi kustomoi ääntä ja Graffitti taiteilijat seiniä. Ja eipä kikikalipulloista ole kuin yksi napsaus kynäruiskuihin. Kustom kulttuuri kattaa kyllä aikas monenlaista taiteenlajia, kun oikein tarkemmin ajattelee. Tätä voi jokainen miettiä. Sunnuntaina itselleni odotetuin oli luonnollisesti Weesnerin haastattelu lavalla. Mannermaa osasi kyllä hienosti lypsää tarinaa esiin. Way, mikä ura! Kuuntelin koko puolituntisen korvat höröllä. Historian havinaa, nuorena poikana jo piireissä mukana isänsä kautta, Choppers autoclubin perustaminen Burbankkiin ja clubin nimen historia jne jne. Kävin haastattelun jälkeen ostamassa häneltä yhden taulun. Tosin semmoisen printtiversion, mutta kuitenniin. Laittoi nimmarin vielä siihen. JESH!! (varmasti laittoi kaikille, mutta jollei olisi laittanut, niin todellakin olisin pyytänyt, heh).

Artist interview: Keith Weesner

MMAFn puheenjohtajakin Sakari muuten tuli päivystämään mielitiettynsä Tanjan kanssa. Mukavaa koska nyt tuli sitä tietoutta (ja kauneutta) pöytään.  Itse en niin hyvin ole perillä kaikista asioista, vaikkakin minulla niistä vankka mielipide onkin. Hahaha. Tanja laittoi heti kärkeen MMAF- tarrat, miten sen nyt muotoilisi…ööö…rintoihinsa. Kuvaa en viitsinyt ottaa vaikka muuten mestoilla kuvailinkin jonkin verran aina kun hieman luppo-aikaa oli. Tapahtumassa oli myös swappi, josta palatessani tyhjin käsin bongasin Karin seisoskelemassa autonsa Ford Fairlane -58 vieressä kuin tilauksesta(olin toki ottanut jo hänen hienosta autostaan kuvan aikaisemmin). Sain pyydettyä hänet yhteiskuvaan autonsa kanssa. Asiaa ehkä helpotti se, että olimme tuttuja jo entuudestaan. 

Samalla kyselin hieman speksejä. Kaksi kiloa flakea oli siihen laitettu ja 15 litraa lakkaa. Perjantaina olivat tuoneet auton Kaapelille avotrailerilla ja auto oli suojattu vetämällä siihen pakkauskelmua ympäriinsä. Vanha automiesten kikka. Moottoritiellä muuten olivat yhdessä kohtaa huomanneet, että semmoinen 20 metriä pitkä häntä heilui tuulen aiheuttamissa turbulensseissä siellä perässä. Seuraavasta rampista ylös ja puukolla kelmu poikki.

Sitten oli awardsien jako ja pian sen jälkeen aika laittaa homma pakettiin.

Purku meni nopeasti. Alpo nappasi pyöränsä omiin kyyteihinsä ja me muut pakattiin Santerin paku nopeasti neljään pekkaan, tai siis kolmeen pekkaan ja yhteen Tanjaan. heheh. Sain purun jälkeen luvan lähteä pitkämatkalaisena kotimatkalle. Toki kävin kiittämässä Platua jälleen kerran loistavasta tapahtumasta. Platu sanoi ensivuoteen… joten eiköhän meidät silloinkin Kustom Kulture Showsta löydä.

KUSTOM KULTURE SHOW 2016 PALKITUT

BEST BICYCLE: Lasse Vänttinen / Riviera

 BEST PAINT : Stein Klevhøy

DARE TO BE DIFFERENT : Red Rebel Custom, Poland

 CRAFTMANSHIP AWARD : JiiVee / Bagger

ATTITUDE AWARD : Tomi ja Anna- Stina Kangas

PEOPLE´s CHOICE : Juha Markkula / Chopper

TÄSSÄ VIELÄ MUUTAMAT NÄPSYT:

duunimatka video

Video paremmalla kuvanlaadulla

Forza 2015 PicNic

 Käytiin Forzassa picnicissä. Ei mennyt ihan vihkoon reissu. Kolme teknisestä viasta johtuvaa pysähdystä jo ennen forzaa ja siellä kaksi joista toinen niin paha että jouduttiin turvautumaan apukyytiin eli autonlavaan. Mukavaa tuo "chopperleif" silti on, heh.

Syksyn kauneutta mopoilun lomassa.

HBS 2015

Tämä teksti on julkaistu aikaisemmin MMAF:n jäsenkirjeessä. Mutta koska meikäläisen kynästä niin olkaatten hyvät.

HBS 2015

 ”No, kuinkas sitten kävi, hä?” Meitä oli minä eli Teke, ja mun kolme drugaani eli Vasenkaista, Harry ja Timo, Timo ollen todella Timopää, ja me istuttiin Riksulaisessa maitobaarissa yrittäen päätelmöidä mitä tehdä lauantaina, lauantaina, joka olisi villi, aurinkoinen, holotna kesäpaska, joskin kuiva.” Pääpaino olisi tietysti sanoilla kuiva ja aurinkoinen, joten pyysin nämä kolme ja muitakin mukaani aamusta ajelemaan prätkillä kohti helsinkiä, jossa olisi lauantaina tämänvuotinen Helsinki Bike Show. Myös MikaS oli aikeissa matkustaa Nurnijärveltä kohti Helsinkiä, mutta aikatauluja koodatessamme huomasimme yhteisajon olevan vain haave. Mikan piti viedä HBS-materiaalia tapahtumaan jo aikaisin.

”Alussa oli Aihio ja aihio oli Rakentajan tykönä, ja aihio oli Projekti. Tämä projekti oli alussa kasaa paskaa. Chopper-Jumalan uskollisen tehtävä olisi joka päivä toistaa nöyrästi laulaa sitä ainoata muuttumatonta tapahtumaa, jota voidaan väittää eittämättömäksi totuudeksi. Chopperin rakentelu on parhaanakin päivänä ihan perseestä!” (Umberto Ecoa ja  Hämeenlinnan Heseä tapaillen)

Tämähän on usein se lähtökohta, josta rakentajat lähtevät syksyn saapuessa ajokaudenpäättäjäisistä kärsimistään synneistä rakentelukauden haasteita ratkomaan. Näin voin kertoa myös hieman tapahtumassa järjestävien osapuolten touhuja vierestä seuranneena tapahtuneen. Ensimmäiset palaverit taidettiin käydä jo syyskuun aikana. Hyvä niin, koska jonkun verran oli myös tällä kertaa järjestävillä haasteita eikä asiaa auttanut hirveämmin se, että muutamat pitkänlinjan tapahtuma-aktiivit jättäytyivät sivummalle. Toki auttoivat päävastuunottajia omalla vuosien varrella saamallaan kokemuksen tuomalla viisaudellaan. Näinhän se menee myös joillakin rakentajilla. Haalivat silmää miellyttäviä osia swäpeistä, vaikeivat juuri tähän projektiin niitä vielä tarvitse, vaan johonkin tulevaan. Johonkin joka vasta muhii sydämmen perukoilla.

Takaisin lauantaihin; 

 Linnunradan läntisen kierteishaaran hyljityllä, kartoittamalla laidalla, on pieni merkityksetön keltainen aurinko, joka meille alkoi kesän ensimmäisiä lämpimiä säteitään paistaa. Matkaan lähdetiin kolmella rakennetulla prätkällä ja yhdellä homosohvalla(hahah). Myös eräs auto alkoi seurata meitä joten kutsun sitä vaikka huolto-autoksi. Aurinko siis paistoi jo heti aamusta ja ajo sujui mukavasti. Ei tullut kuin kaksi pysähdystä teknisten ongelmien takia, mutta nekin oli vain hiirenpieruja sammalmetsässä.

Hiirenpieru sammalmetsässä

Saavuimme Hietsuun, jossa Aliens MCn ukot ohjasivat meidät alueelle. Homosohva jäi turistialueelle, kuin myös kotilo. Näyttelyasettajan lappuja hakiessa huomasin että MikaS olikin mennyt sairaalaan neitonsa kanssa lisääntymään ja Pikku-Jussi oli hakenut HBS materiaalin hyvinkään sairaalasta. Näin se homma etenee. Onnea koko Mikan perheelle!  MMAFn teltalla oli jo täysi päivystys ja tohina päällä ja minä yrittelin jeesata siinä samalla. Chopperit, bobberit, raaserit ja fighterit, toinen toistaan hienompia, soljuvat hiljaksiin mukavien pakoäänien saattelemana näyttelyalueelle. Paljon uusia tuttavuuksia ja jonkun verran jo aikaisemmista näyttelyistä tuttuja. Sitten klo löi 11 reikäreikä ja juontajakaksikko, Viivi Pumpanen ja Santtu Ahonen, aloittivat bileet. Ja mitkä bileet ne olivatkaan; Viivin reippaasta olemuksesta roiskuva positiivinen energia tarttui kaikkiin ja hän lähetti iloisia feromeitaan koko Etelä-Suomeen, joten ihmiset tulivat sankoin joukoin katsastamaan tämänkertaisen  HBS:n kalustoa. Ja mikäs sinne oli tullessa ihastelemaan suomen laadukkainta moottoripyörä näyttelyä. Näyttelyhän on kaikille ilmainen ja toinen iso juttu oli se että näyttelyyn tultiin ajamalla. Tärkein anti kuitenkin on se, että tuolla näkee livenä todella maukkaita prätkiä ja pääsee rupattelemaan muiden rakentajien ja tuttavien kanssa. On hieman eri asia kuolata ja hämmästellä interwepissä rakentelijoiden innovaatioita kuin nähdä ne suoraan omien silmien edessä ja siinä samalla voi kysäistä/kehaista laitteen teknisistä ratkaisuista ja muodokkaista . Suomen talvi on pitkä ja rakentelijat laittavat koko sielunsa peliin; verta, hikeä ja joskus jopa kyyneleitä. Joillakin on vaan se taito ja tahto. Arvostan. Porukkaa siis riitti. Hienot näyttelypaidatkin, joissa oli WSA kuvassa, loppuivat aivan totaalisesti kesken. Näin kävi myös käsittääkseni Kahvilan hodareille myös. ” Turistialueet” pursuivat erittäin laadukasta kalustoa mutta ikäväkseni en sinne kerennyt pyörähtämään. Siinä missä lappuliisojen idioottityöskentelyä vain katseltiin pahalla silmällä niin kadun toiselle puolelle parkkeeranuttua jäätelömyyjää kyllä  ahdisteltiin rahalla ja kauppa kävi. Tuli siihen toinenkin polkupyöräjätskikauppias ja katselin et nytkö tässä sota syttyy, mutta mitä vielä. Vierekkäin myyjät ahersivat eurot silmissä. Jossain vaiheessa kauppiaita oli kolme. Itsekkin kävin jäätelön nauttimassa ja siinä samalla bongasin kun kirkkaankeltainen dukati parkkeerasi ständimme taakse kadun laitaan. Naiskuski mustassa kokonahka-asussaan herätti kyllä huomiota, varsinkin kun hänellä oli vielä dukatin kanssa sävysävyyn keltaiset korkokengät. Heti kun huomattiin lappuliisojen touhut niin PJ kävi juttelemassa heidän kanssaan. Onneksi oltiin vuokrattu myös Shown viereinen pieni hiekkakenttä niin saivat kadun varressa olevat pyörät suojapaikan.

Kaunis oli sää ja varmasti moni muu allekirjoittaneen lisäksi sai punotusta kasvoilleen. Kesän ensimmäinen hellepäivä. Tuuli kyllä riepotteli  meidän telttaa aikas lailla.

Shown jatkot olivat perinteisesti Alienssien tallilla, mutta me lähdettiin jäbien kanssa chopper-jumalan luokse BBQ- kutsuille. Sielläkin oli piha täynnä näyttelytasoista kalustoa. Oli Knuclee, pannuja, shoveleita, sportteja sekä bobber-jammu ja 70-luvun original moto-guzzi unohtamatta ameriikan autoja. Mutta se onkin eri tarina se.

Road Trip-Joutsa Chopper Show 2015

OI!! Jäkälät!
Tämä video ei shiiit sisällä yhtään näyttelykuvia joutsasta. Pelkästään reissuvideon.
Olkaa silti hjuvat!

Ai ni, tallin koneel on  paremmal kuvanlaadul. Tervetuloa katsomaan.

Lahti Hela Ride-in show osa 1

Morot.
 Käytiin MMAFn nimiin oleskelemassa otsikon mukaisessa näyttelyssä. Kiitokset koko Sabre MCn ukoille.
Tässä jotain fotoja.