HBS 2015
”No, kuinkas sitten
kävi, hä?” Meitä oli minä eli Teke, ja mun kolme drugaani eli Vasenkaista,
Harry ja Timo, Timo ollen todella Timopää, ja me istuttiin Riksulaisessa
maitobaarissa yrittäen päätelmöidä mitä tehdä lauantaina, lauantaina, joka olisi
villi, aurinkoinen, holotna kesäpaska, joskin kuiva.” Pääpaino olisi tietysti
sanoilla kuiva ja aurinkoinen, joten pyysin nämä kolme ja muitakin mukaani
aamusta ajelemaan prätkillä kohti helsinkiä, jossa olisi lauantaina
tämänvuotinen Helsinki Bike Show. Myös MikaS oli aikeissa matkustaa Nurnijärveltä
kohti Helsinkiä, mutta aikatauluja koodatessamme huomasimme yhteisajon olevan
vain haave. Mikan piti viedä HBS-materiaalia tapahtumaan jo aikaisin.
”Alussa oli Aihio ja aihio oli Rakentajan tykönä, ja aihio
oli Projekti. Tämä projekti oli alussa kasaa paskaa. Chopper-Jumalan uskollisen
tehtävä olisi joka päivä toistaa nöyrästi laulaa sitä ainoata muuttumatonta
tapahtumaa, jota voidaan väittää eittämättömäksi totuudeksi. Chopperin
rakentelu on parhaanakin päivänä ihan perseestä!” (Umberto Ecoa ja Hämeenlinnan Heseä tapaillen)
Tämähän on usein se lähtökohta, josta rakentajat lähtevät
syksyn saapuessa ajokaudenpäättäjäisistä kärsimistään synneistä rakentelukauden
haasteita ratkomaan. Näin voin kertoa myös hieman tapahtumassa järjestävien
osapuolten touhuja vierestä seuranneena tapahtuneen. Ensimmäiset palaverit
taidettiin käydä jo syyskuun aikana. Hyvä niin, koska jonkun verran oli myös
tällä kertaa järjestävillä haasteita eikä asiaa auttanut hirveämmin se, että
muutamat pitkänlinjan tapahtuma-aktiivit jättäytyivät sivummalle. Toki
auttoivat päävastuunottajia omalla vuosien varrella saamallaan kokemuksen
tuomalla viisaudellaan. Näinhän se menee myös joillakin rakentajilla. Haalivat
silmää miellyttäviä osia swäpeistä, vaikeivat juuri tähän projektiin niitä
vielä tarvitse, vaan johonkin tulevaan. Johonkin joka vasta muhii sydämmen
perukoilla.
Takaisin lauantaihin;
Linnunradan läntisen
kierteishaaran hyljityllä, kartoittamalla laidalla, on pieni merkityksetön
keltainen aurinko, joka meille alkoi kesän ensimmäisiä lämpimiä säteitään
paistaa. Matkaan lähdetiin kolmella rakennetulla prätkällä ja yhdellä
homosohvalla(hahah). Myös eräs auto alkoi seurata meitä joten kutsun sitä
vaikka huolto-autoksi. Aurinko siis paistoi jo heti aamusta ja ajo sujui
mukavasti. Ei tullut kuin kaksi pysähdystä teknisten ongelmien takia, mutta
nekin oli vain hiirenpieruja sammalmetsässä.
Saavuimme Hietsuun, jossa Aliens MCn ukot ohjasivat meidät alueelle. Homosohva jäi turistialueelle, kuin myös kotilo. Näyttelyasettajan lappuja hakiessa huomasin että MikaS olikin mennyt sairaalaan neitonsa kanssa lisääntymään ja Pikku-Jussi oli hakenut HBS materiaalin hyvinkään sairaalasta. Näin se homma etenee. Onnea koko Mikan perheelle! MMAFn teltalla oli jo täysi päivystys ja tohina päällä ja minä yrittelin jeesata siinä samalla. Chopperit, bobberit, raaserit ja fighterit, toinen toistaan hienompia, soljuvat hiljaksiin mukavien pakoäänien saattelemana näyttelyalueelle. Paljon uusia tuttavuuksia ja jonkun verran jo aikaisemmista näyttelyistä tuttuja. Sitten klo löi 11 reikäreikä ja juontajakaksikko, Viivi Pumpanen ja Santtu Ahonen, aloittivat bileet. Ja mitkä bileet ne olivatkaan; Viivin reippaasta olemuksesta roiskuva positiivinen energia tarttui kaikkiin ja hän lähetti iloisia feromeitaan koko Etelä-Suomeen, joten ihmiset tulivat sankoin joukoin katsastamaan tämänkertaisen HBS:n kalustoa. Ja mikäs sinne oli tullessa ihastelemaan suomen laadukkainta moottoripyörä näyttelyä. Näyttelyhän on kaikille ilmainen ja toinen iso juttu oli se että näyttelyyn tultiin ajamalla. Tärkein anti kuitenkin on se, että tuolla näkee livenä todella maukkaita prätkiä ja pääsee rupattelemaan muiden rakentajien ja tuttavien kanssa. On hieman eri asia kuolata ja hämmästellä interwepissä rakentelijoiden innovaatioita kuin nähdä ne suoraan omien silmien edessä ja siinä samalla voi kysäistä/kehaista laitteen teknisistä ratkaisuista ja muodokkaista . Suomen talvi on pitkä ja rakentelijat laittavat koko sielunsa peliin; verta, hikeä ja joskus jopa kyyneleitä. Joillakin on vaan se taito ja tahto. Arvostan. Porukkaa siis riitti. Hienot näyttelypaidatkin, joissa oli WSA kuvassa, loppuivat aivan totaalisesti kesken. Näin kävi myös käsittääkseni Kahvilan hodareille myös. ” Turistialueet” pursuivat erittäin laadukasta kalustoa mutta ikäväkseni en sinne kerennyt pyörähtämään. Siinä missä lappuliisojen idioottityöskentelyä vain katseltiin pahalla silmällä niin kadun toiselle puolelle parkkeeranuttua jäätelömyyjää kyllä ahdisteltiin rahalla ja kauppa kävi. Tuli siihen toinenkin polkupyöräjätskikauppias ja katselin et nytkö tässä sota syttyy, mutta mitä vielä. Vierekkäin myyjät ahersivat eurot silmissä. Jossain vaiheessa kauppiaita oli kolme. Itsekkin kävin jäätelön nauttimassa ja siinä samalla bongasin kun kirkkaankeltainen dukati parkkeerasi ständimme taakse kadun laitaan. Naiskuski mustassa kokonahka-asussaan herätti kyllä huomiota, varsinkin kun hänellä oli vielä dukatin kanssa sävysävyyn keltaiset korkokengät. Heti kun huomattiin lappuliisojen touhut niin PJ kävi juttelemassa heidän kanssaan. Onneksi oltiin vuokrattu myös Shown viereinen pieni hiekkakenttä niin saivat kadun varressa olevat pyörät suojapaikan.
 |
| Hiirenpieru sammalmetsässä |
Saavuimme Hietsuun, jossa Aliens MCn ukot ohjasivat meidät alueelle. Homosohva jäi turistialueelle, kuin myös kotilo. Näyttelyasettajan lappuja hakiessa huomasin että MikaS olikin mennyt sairaalaan neitonsa kanssa lisääntymään ja Pikku-Jussi oli hakenut HBS materiaalin hyvinkään sairaalasta. Näin se homma etenee. Onnea koko Mikan perheelle! MMAFn teltalla oli jo täysi päivystys ja tohina päällä ja minä yrittelin jeesata siinä samalla. Chopperit, bobberit, raaserit ja fighterit, toinen toistaan hienompia, soljuvat hiljaksiin mukavien pakoäänien saattelemana näyttelyalueelle. Paljon uusia tuttavuuksia ja jonkun verran jo aikaisemmista näyttelyistä tuttuja. Sitten klo löi 11 reikäreikä ja juontajakaksikko, Viivi Pumpanen ja Santtu Ahonen, aloittivat bileet. Ja mitkä bileet ne olivatkaan; Viivin reippaasta olemuksesta roiskuva positiivinen energia tarttui kaikkiin ja hän lähetti iloisia feromeitaan koko Etelä-Suomeen, joten ihmiset tulivat sankoin joukoin katsastamaan tämänkertaisen HBS:n kalustoa. Ja mikäs sinne oli tullessa ihastelemaan suomen laadukkainta moottoripyörä näyttelyä. Näyttelyhän on kaikille ilmainen ja toinen iso juttu oli se että näyttelyyn tultiin ajamalla. Tärkein anti kuitenkin on se, että tuolla näkee livenä todella maukkaita prätkiä ja pääsee rupattelemaan muiden rakentajien ja tuttavien kanssa. On hieman eri asia kuolata ja hämmästellä interwepissä rakentelijoiden innovaatioita kuin nähdä ne suoraan omien silmien edessä ja siinä samalla voi kysäistä/kehaista laitteen teknisistä ratkaisuista ja muodokkaista . Suomen talvi on pitkä ja rakentelijat laittavat koko sielunsa peliin; verta, hikeä ja joskus jopa kyyneleitä. Joillakin on vaan se taito ja tahto. Arvostan. Porukkaa siis riitti. Hienot näyttelypaidatkin, joissa oli WSA kuvassa, loppuivat aivan totaalisesti kesken. Näin kävi myös käsittääkseni Kahvilan hodareille myös. ” Turistialueet” pursuivat erittäin laadukasta kalustoa mutta ikäväkseni en sinne kerennyt pyörähtämään. Siinä missä lappuliisojen idioottityöskentelyä vain katseltiin pahalla silmällä niin kadun toiselle puolelle parkkeeranuttua jäätelömyyjää kyllä ahdisteltiin rahalla ja kauppa kävi. Tuli siihen toinenkin polkupyöräjätskikauppias ja katselin et nytkö tässä sota syttyy, mutta mitä vielä. Vierekkäin myyjät ahersivat eurot silmissä. Jossain vaiheessa kauppiaita oli kolme. Itsekkin kävin jäätelön nauttimassa ja siinä samalla bongasin kun kirkkaankeltainen dukati parkkeerasi ständimme taakse kadun laitaan. Naiskuski mustassa kokonahka-asussaan herätti kyllä huomiota, varsinkin kun hänellä oli vielä dukatin kanssa sävysävyyn keltaiset korkokengät. Heti kun huomattiin lappuliisojen touhut niin PJ kävi juttelemassa heidän kanssaan. Onneksi oltiin vuokrattu myös Shown viereinen pieni hiekkakenttä niin saivat kadun varressa olevat pyörät suojapaikan.
Kaunis oli sää ja varmasti moni muu allekirjoittaneen lisäksi
sai punotusta kasvoilleen. Kesän ensimmäinen hellepäivä. Tuuli kyllä
riepotteli meidän telttaa aikas lailla.
Shown jatkot olivat perinteisesti Alienssien tallilla, mutta
me lähdettiin jäbien kanssa chopper-jumalan luokse BBQ- kutsuille. Sielläkin oli
piha täynnä näyttelytasoista kalustoa. Oli Knuclee, pannuja, shoveleita,
sportteja sekä bobber-jammu ja 70-luvun original moto-guzzi unohtamatta ameriikan
autoja. Mutta se onkin eri tarina se.
