Tämä teksti on julkaistu aikaisemmin MMAF:n jäsenkirjeessä. Mutta koska meikäläisen kynästä niin olkaatten hyvät.
HBS 2015
”No, kuinkas sitten
kävi, hä?” Meitä oli minä eli Teke, ja mun kolme drugaani eli Vasenkaista,
Harry ja Timo, Timo ollen todella Timopää, ja me istuttiin Riksulaisessa
maitobaarissa yrittäen päätelmöidä mitä tehdä lauantaina, lauantaina, joka olisi
villi, aurinkoinen, holotna kesäpaska, joskin kuiva.” Pääpaino olisi tietysti
sanoilla kuiva ja aurinkoinen, joten pyysin nämä kolme ja muitakin mukaani
aamusta ajelemaan prätkillä kohti helsinkiä, jossa olisi lauantaina
tämänvuotinen Helsinki Bike Show. Myös MikaS oli aikeissa matkustaa Nurnijärveltä
kohti Helsinkiä, mutta aikatauluja koodatessamme huomasimme yhteisajon olevan
vain haave. Mikan piti viedä HBS-materiaalia tapahtumaan jo aikaisin.
”Alussa oli Aihio ja aihio oli Rakentajan tykönä, ja aihio
oli Projekti. Tämä projekti oli alussa kasaa paskaa. Chopper-Jumalan uskollisen
tehtävä olisi joka päivä toistaa nöyrästi laulaa sitä ainoata muuttumatonta
tapahtumaa, jota voidaan väittää eittämättömäksi totuudeksi. Chopperin
rakentelu on parhaanakin päivänä ihan perseestä!” (Umberto Ecoa ja Hämeenlinnan Heseä tapaillen)
Tämähän on usein se lähtökohta, josta rakentajat lähtevät
syksyn saapuessa ajokaudenpäättäjäisistä kärsimistään synneistä rakentelukauden
haasteita ratkomaan. Näin voin kertoa myös hieman tapahtumassa järjestävien
osapuolten touhuja vierestä seuranneena tapahtuneen. Ensimmäiset palaverit
taidettiin käydä jo syyskuun aikana. Hyvä niin, koska jonkun verran oli myös
tällä kertaa järjestävillä haasteita eikä asiaa auttanut hirveämmin se, että
muutamat pitkänlinjan tapahtuma-aktiivit jättäytyivät sivummalle. Toki
auttoivat päävastuunottajia omalla vuosien varrella saamallaan kokemuksen
tuomalla viisaudellaan. Näinhän se menee myös joillakin rakentajilla. Haalivat
silmää miellyttäviä osia swäpeistä, vaikeivat juuri tähän projektiin niitä
vielä tarvitse, vaan johonkin tulevaan. Johonkin joka vasta muhii sydämmen
perukoilla.
Takaisin lauantaihin;
Linnunradan läntisen
kierteishaaran hyljityllä, kartoittamalla laidalla, on pieni merkityksetön
keltainen aurinko, joka meille alkoi kesän ensimmäisiä lämpimiä säteitään
paistaa. Matkaan lähdetiin kolmella rakennetulla prätkällä ja yhdellä
homosohvalla(hahah). Myös eräs auto alkoi seurata meitä joten kutsun sitä
vaikka huolto-autoksi. Aurinko siis paistoi jo heti aamusta ja ajo sujui
mukavasti. Ei tullut kuin kaksi pysähdystä teknisten ongelmien takia, mutta
nekin oli vain hiirenpieruja sammalmetsässä.
 |
| Hiirenpieru sammalmetsässä |
Saavuimme Hietsuun, jossa Aliens
MCn ukot ohjasivat meidät alueelle. Homosohva jäi turistialueelle, kuin myös
kotilo. Näyttelyasettajan lappuja hakiessa huomasin että MikaS olikin mennyt
sairaalaan neitonsa kanssa lisääntymään ja Pikku-Jussi oli hakenut HBS
materiaalin hyvinkään sairaalasta. Näin se homma etenee. Onnea koko Mikan
perheelle! MMAFn teltalla oli jo täysi
päivystys ja tohina päällä ja minä yrittelin jeesata siinä samalla. Chopperit, bobberit,
raaserit ja fighterit, toinen toistaan hienompia, soljuvat hiljaksiin mukavien
pakoäänien saattelemana näyttelyalueelle. Paljon uusia tuttavuuksia ja jonkun
verran jo aikaisemmista näyttelyistä tuttuja. Sitten klo löi 11 reikäreikä ja
juontajakaksikko, Viivi Pumpanen ja Santtu Ahonen, aloittivat bileet. Ja mitkä
bileet ne olivatkaan; Viivin reippaasta olemuksesta roiskuva positiivinen
energia tarttui kaikkiin ja hän lähetti iloisia feromeitaan koko Etelä-Suomeen,
joten ihmiset tulivat sankoin joukoin katsastamaan tämänkertaisen HBS:n kalustoa. Ja mikäs sinne oli tullessa
ihastelemaan suomen laadukkainta moottoripyörä näyttelyä. Näyttelyhän on
kaikille ilmainen ja toinen iso juttu oli se että näyttelyyn tultiin ajamalla.
Tärkein anti kuitenkin on se, että tuolla näkee livenä todella maukkaita
prätkiä ja pääsee rupattelemaan muiden rakentajien ja tuttavien kanssa. On
hieman eri asia kuolata ja hämmästellä interwepissä rakentelijoiden
innovaatioita kuin nähdä ne suoraan omien silmien edessä ja siinä samalla voi
kysäistä/kehaista laitteen teknisistä ratkaisuista ja muodokkaista . Suomen
talvi on pitkä ja rakentelijat laittavat koko sielunsa peliin; verta, hikeä ja
joskus jopa kyyneleitä. Joillakin on vaan se taito ja tahto. Arvostan. Porukkaa
siis riitti. Hienot näyttelypaidatkin, joissa oli WSA kuvassa, loppuivat aivan
totaalisesti kesken. Näin kävi myös käsittääkseni Kahvilan hodareille myös. ”
Turistialueet” pursuivat erittäin laadukasta kalustoa mutta ikäväkseni en sinne
kerennyt pyörähtämään. Siinä missä lappuliisojen idioottityöskentelyä vain
katseltiin pahalla silmällä niin kadun toiselle puolelle parkkeeranuttua
jäätelömyyjää kyllä ahdisteltiin rahalla
ja kauppa kävi. Tuli siihen toinenkin polkupyöräjätskikauppias ja katselin et
nytkö tässä sota syttyy, mutta mitä vielä. Vierekkäin myyjät ahersivat eurot
silmissä. Jossain vaiheessa kauppiaita oli kolme. Itsekkin kävin jäätelön nauttimassa
ja siinä samalla bongasin kun kirkkaankeltainen dukati parkkeerasi ständimme
taakse kadun laitaan. Naiskuski mustassa kokonahka-asussaan herätti kyllä
huomiota, varsinkin kun hänellä oli vielä dukatin kanssa sävysävyyn keltaiset korkokengät.
Heti kun huomattiin lappuliisojen touhut niin PJ kävi juttelemassa heidän
kanssaan. Onneksi oltiin vuokrattu myös Shown viereinen pieni hiekkakenttä niin
saivat kadun varressa olevat pyörät suojapaikan.
Kaunis oli sää ja varmasti moni muu allekirjoittaneen lisäksi
sai punotusta kasvoilleen. Kesän ensimmäinen hellepäivä. Tuuli kyllä
riepotteli meidän telttaa aikas lailla.
Shown jatkot olivat perinteisesti Alienssien tallilla, mutta
me lähdettiin jäbien kanssa chopper-jumalan luokse BBQ- kutsuille. Sielläkin oli
piha täynnä näyttelytasoista kalustoa. Oli Knuclee, pannuja, shoveleita,
sportteja sekä bobber-jammu ja 70-luvun original moto-guzzi unohtamatta ameriikan
autoja. Mutta se onkin eri tarina se.
